KAVI aluesarja: SENSUELA (1972)

8.12. ma 18

Teuvo Tulion (1912-2000) viimeinen elokuva syntyi onnettomien tähtien alla. 1960-luvulla, elokuvan uusien aaltojen ja yhteiskunnallisten murrosten ilmapiirissä, Tulio alkoi näyttää yhä enemmän anakronismilta eikä klassisen kauden puhdasveriselle melodraamalle enää löytynyt tilaa modernismin ja uuden mediakulttuurin kentässä. Tarinaltaan ja teemoiltaan Sensuela  on selvästi Rakkauden ristin (1946) toisinto, nykyaikaistettuna ja värillisenä versiona, jossa Lappi saa saariston sijasta edustaa luonnonidylliä ja viattomuuden tilaa ja jossa saksalainen valokuvaaja saa neitseellisen Lapin-tytön viettelijän ja lavastettujen valehäiden sulhasen roolin. Sensuelan tuotanto käynnistyi 1964 ja eteni rahoitusvaikeuksien vuoksi hitaasti. Pääosin se kuvattiin 1967-68, mutta uusinta- ja täydennyskuvauksia tehtiin vielä 1970-luvulla. Ensimmäisen kerran Tulio toi Sensuelan Valtion elokuvatarkastamon nähtäväksi lokakuussa 1972, jolloin se määrättiin kielletyksi alle 18-vuotiailta ja 30 %:n veroluokkaan, mikä neuvottelujen ja lyhennysten jälkeen putosi 10 %:iin. Näin hyväksyttynä – mutta edelleen alle 18-vuotiailta kiellettynä – elokuvaa esitettiin vain kolmella paikkakunnalla: Kemissä, Kuopiossa ja Pieksämäellä 1973-75. Helsingissä sitä ei ole nähty koskaan ennen Orionin esityksiä, sillä elokuvan levittäjä Suomi-Filmi tarjosi Tuliolle Yrjönkadun Edisonia (nykyistä Dianaa), joka tuolloin oli pornoteatterin maineessa, kun Tulio olisi halunnut elokuvansa töölöläiseen Siniseen Kuuhun eikä tinkinyt vaatimuksestaan.

Hyppy elokuvasta Olet mennyt minun vereeni (1956) Tulion viimeiseen elokuvaan on hyppy harhaisen toiveen ja todellisuuden yhteismitattomuuden maailmasta pinnan, valheen ja simulaation maailmaan. Sensuelan maailma eroaa tässä suhteessa huomattavasti Rakkauden ristin maailmasta, jossa totuus ja valhe olivat vielä erotettavissa toisistaan. Sensuelassa ”Rakkauden risti”-taulun on korvannut saksalaisen valokuvaajan Hansin tyttökalenteri. Kun Lailan isä Aslak näkee tyttärensä kuvan kalenterissa ja vaatii mieheltä selitystä, tämä alkaa puhua ”fotomontaasista”, jolla Lailan pää ja alastonmallin vartalo on liitetty yhteen. Samoin Sensuelan valehäät ovat Rakkauden ristin vastaavaa kohtausta oleellisesti irvokkaampi näytelmä, jossa Hans toimii todellisen seremoniamestarin ottein ja jossa niin ”pappi” kuin muutkin miesvieraat suutelevat ”morsianta” suurta halveksuntaa ja riiston eleitä osoittaen.

Sensuelassa manipulaatio ja keinotekoisuus ulottuvat detaljeista keskeiseen sisältöön, sen suureen teemaan: muoto ja sisältö – tai muoto ja merkitys – ovat yhtä. Värien käyttö korostaa keinotekoisuutta, samalla kun voimakkaat värikontrastit synnyttävät kuviin uudenlaista tehoa. Postikorttimaisten, matkailumainostyyppisten Lappi-, Helsinki- ja saunakliseiden liittäminen muotikuvamaailman pintaestetiikkaan, jonka perustana vaikuttaa naisen riiston logiikka, alkaa kuitenkin vaikuttaa ohi näiden kliseiden, näitä kliseitä murtavana pinnallisuuden kritiikkinä. Näkemys on synkkä: seksuaalinen vapaus muuttuu irvikuvakseen, rahan ja illuusioiden valta on levinnyt kaikkialle.

– Sakari Toiviaisen & Martti-Tapio Kuuskosken mukaan (teoksesta Tulio – Levottoman veren antologia, 2002)

Suomi 1964-1972. Tuotantoyhtiö, tuotannonjohto, tuottaja, ohjaus: Teuvo Tulio. Käsikirjoitus: Teuvo Tulio, Yrjö Norta (sovitus). Kuvaus: Teuvo Tulio, Yrjö Norta. Lavastus: Teuvo Tulio. Puvustus: Kirjokangas Oy. Musiikki: Pjotr Tshaikovski (Lebedinoje ozero/Joutsenlampi, opus 20); Matvei Blanter (Karjalan Katjuusa). Leikkaus: Teuvo Tulio. Äänitys: Yrjö Norta, Lasse Hjort. Pääosissa: Marianne Mardi (Laila Walk), Mauritz Åkerman (Hans Müller), Ismo Saario (Pekka), Ossi Elstelä (Aslak Walk), Marja Pertamo (Greta Kujala), Armas Ek (Sami), Eila Hartikainen, Jukka Kankaantähti, Sinikka Myllyviita, Sisko Ovaska, Marina Piira (Lapin kylän nuoria), Jorma Kylander (vastaanottovirkailija), Julius Heikkilä, Matias Ikävalko, Tarleena Sammalkorpi, Eero Soininen, Irene Vauhkonen (vieraita Hansin juhlissa), Seija Siikamäki (Maija, vaalea tyttö), Aimo Paapio (merikapteeni), Yrjö Norta (mies telakan konttorissa), Marjatta Happonen, Heikki Huopainen, Simeon Rabinowitsch (vieraita valehäissä), Matti Nurminen (Joni) Suomen teatteriensi-ilta: 29.05.1973 Ari (Kemi) – VET 21561 – K18 – 2987 m / 109 min